Muutin reilu vuosi sitten Korppooseen osittain kokeillakseni, miltä kokonainen vuosi tuntuu saaristossa, osittain sen takia, että tunsin löytäneeni jotain omaa saarelta ja sen ihmisistä. Vaikka tunsin menettäneeni sieluni jo aikoja sitten Saaristomerelle, Korppooseen kotiutuminen on mennyt samanaikaisesti sekä nopeasti, että tuskastuttavan hitaasti. Toisinaan tuntui, kuin olisi muuttanut ulkomaille, koska en juuri puhunut ruotsia muuttaessani tänne.
Olen pohtinut paljon kieltä, itseilmaisua ja sen merkitystä täällä ollessani. Ensimmäistä kertaa elämässäni ei ollut sanoja, joilla osallistua keskusteluihin tai nyansseja, joilla ilmaista mitä oikeasti halusin sanoa. Olo oli jotenkin puolikas ja usein turhautunut.
Olen pohtinut paljon kieltä, itseilmaisua ja sen merkitystä täällä ollessani. Ensimmäistä kertaa elämässäni ei ollut sanoja, joilla osallistua keskusteluihin tai nyansseja, joilla ilmaista mitä oikeasti halusin sanoa. Olo oli jotenkin puolikas ja usein turhautunut. Vaikka olisin toki voinut lähes aina sanoa sanottavani myös suomeksi, olin itsepäisesti päättänyt oppia puhumaan ruotsia muutettuani.
Olen tutustuakseni saareen, sen ihmisiin ja ennen kaikkea oppiakseni kieltä alkanut kerätä sanoja täällä. Se alkoi vahingossa, aina oppiessani jonkun uuden sanan vitsailin, että tämä on ’dagens ord’! Jossain vaiheessa aloin kirjoittaa sanoja ylös ja käymään entistä enemmän keskusteluja sanojen merkityksestä. Ja vähitellen, piilossa olleet asiat alkoivat avautua minulle. Tämä saari, sen kulttuuri ja fantastiset erikoisuutensa tulivat ymmärrettäviksi.
Olen aina ollut sitä mieltä, että kieli luo todellisuutta. Sanoilla määritämme maailmaa, jota koemme ja haluamme välittää myös muille. Sanat kertovat kulttuurista; mikä on tarpeeksi tärkeää ja merkityksellistä sanoittaa, jotta muutkin ymmärtäisivät. Erityisen kiinnostavia ovat sanat, joita ei löydy muista kielistä. Tuntuu, kuin olisi löytänyt aarteen, jotain ainutlaatuista, joka on olemassa vain tietyssä paikassa. Yksi ensimmäisistä sanallisista aarteista, joita opin tultuani saaristoon, oli mångsysslare. Pidän siitä erityisesti, koska se kuvaa täydellisesti myös omaa elämääni Korppooseen muuttamisen jälkeen.
Muita tämän hetken lempisanoja ovat marvatten ja martall. Opin ne kollegaltani, joka laski juuri venettä mereen turpoamaan talven jäljiltä (marvatten) ja heti perään hän muisti toisen mar-alkuisen sanan (martall). Pohdimme yhdessä sille suomenkielistä käännöstä: käkkärämänty? Vaivaismänty, vai voiko niin sanoa vain koivuista? Mene ja tiedä. Miten riemastuttavaa on löytää uusia sanoja kuvamaan sitä uniikkia elämää ja maisemaa, mikä on löydettävissä vain saaristosta.
Vuodessa sanavarastoni on kasvanut huimasti, vaikka ei toisinaan tunnu siltä. Sanottavaa ja kerrottavaa vain on enemmän, ja nälkä kasvaa syödessä. En malta odottaa, mitä uusia sanoja ja sen kautta asioita saaristosta opin seuraavan vuoteni aikana. Keskiössä vuodelle on saaristomeri: koordinoin Saaristomeren biosfäärialueen, Åbo Akademin ja Turun yliopiston kanssa yhteistä Saaristomeri 2025 teemavuotta. Lisäksi olen päässyt rakentamaan talven aikana Saaristokeskus Korpoströmin Saaristomeri-teemaista näyttelyä.
Onneksi kollegani ja korppoolaiset ylipäätään ovat olleet poikkeuksellisen ihania ja kärsivällisiä aina riivatessani heitä sanojen käännöksistä ja tarkoituksista. Olen oppinut teiltä ja tältä saarelta valtavasti, muutakin kuin uuden kielen, jolla ilmaista itseäni ja välittää merkitykselliseksi kokemiani asioita.
Saaristomerivuoden ydinajatuksena on välittää ajankohtaista tutkittua tietoa Saaristomerestä ja käydä dialogeja tutkijoiden ja paikallisten välillä, enkä voisi olla enemmän innoissani, että pääsen kertomaan ja keskustelemaan ihmisten kanssa merestä! Jo viime vuoden aikana yksi kenties käytetyimmistä sanoistani ruotsiksi oli juuri Skärgårdshavet. Kaikki lauseeni tuntuivat alkavan ja päättyvän siihen, niin keskeisessä asemassa se on ainakin minun elämässäni sanavarastoani tarkastellessa. Ja väittäisin, että niin oikeastaan on kaikkien muidenkin, oli siitä tietoinen tai ei.
Onneksi kollegani ja korppoolaiset ylipäätään ovat olleet poikkeuksellisen ihania ja kärsivällisiä aina riivatessani heitä sanojen käännöksistä ja tarkoituksista. Olen oppinut teiltä ja tältä saarelta valtavasti, muutakin kuin uuden kielen, jolla ilmaista itseäni ja välittää merkitykselliseksi kokemiani asioita. Tulevana vuonna toivon löytäväni paljon uusia sanoja kertoakseni myös muille, jotka eivät pääse olemaan päivittäin Saaristomeren äärellä, miten tärkeää meren hyvinvointi on meille kaikille. Merenpinnan molemmin puolin.
