Text: Hanna Karvinen | Foto: Hanna Karvinen
Syksy alkaa Korppoossa rutiinien palauttamisella jo elokuussa. Koulut alkavat, Kombin lehti ilmestyy postilaatikkoon ja syksyn uusien harrastusten ja menojen kiivas suunnittelu alkaa. Muita syksyn merkkejä ovat kaupan aukioloaikojen rento laskeutuminen lähemmäksi normaalia; viikolla kahdeksaan ja viikonloppuisin lauantaina kuuteen ja sunnuntaina neljään. Lehtiin alkaa hiipiä keltaista ja oranssia, samalla kun turistit ja kesäasukkaat pakkaavat kesän autoihinsa tai veneisiinsä. Tästä eteenpäin he palaavat vain viikonloppuisin, jos sää näyttää vielä hyvältä.
Haluaisin sanoa, että syksyt ovat täällä rauhallisia ja tahti hiljenee – jotain, josta itse maanisesti haaveilin, kun asuin vielä kaupungissa. Mutta valitettavasti olen Korppooseen muuttaessani tuonut myös oman suorittamiseen taipuvaisen mieleni muuttokuormani mukana, eikä tahtini ole hiljentynyt ollenkaan.
Korppooseen muuttaessani vajaat kolme vuotta sitten ajattelin usein, miten tämä saari tulee opettamaan minulle jotain olennaista elämästä.
Saarella syyskiireiden luonne tosin on vaihtunut kaupungin kiireisiin verrattuna. En tiedä miten kauden vaihtuminen vaikuttaa muihin Korppoossa, mutta minuun iskee vakava hillotusmania. Tämä vuosi on ollut erityisen suotuisa omena- ja luumusadolle ja en itse asiassa malttaisi tehdä mitään muuta, kunnes kaikki nurkat pursuavat hillo- ja säilykekokeiluja eri mausteilla.
Ja entäs sienestys? Siitä ei edes kannata puhua, olen piinaavan tietoinen, etten ole vielä löytänyt omia salaisia sienipaikkoja saarelta.
Syksyn värit
Tältä näyttää hillotusmania käytännössä
Korppooseen muuttaessani vajaat kolme vuotta sitten ajattelin usein, miten tämä saari tulee opettamaan minulle jotain olennaista elämästä. En välttämättä tietoisesti ajatellut, että haluan hiljentää tahtia, vaan muuttamalla saaristoon halusin kokea koko sen vuoden kierron, josta olin niin lumoutunut vain kesien perusteella. Olin kokenut vain väläyksiä kolikon toisesta puolesta; viikonlopun tai korkeintaan viikon pituisia pyörähdyksiä saaristossa talvikaudella.
Romantisoidusti olin talvipyörähdyksilläni unohtanut, että olin aina saaristossa käydessäni lomalla. Päiväjärjestykseen ei kuulunut työpäivät, pyykinpesu tai imurointi lomaillessani saarilla.
Mutta mitä ovat ne olennaiset asiat, joita haluan oppia tältä saarelta ja sen yhteisöltä? Yksi niistä on ollut, että kiire on omien korvieni välissä, myös silloin kaupungissa asuessani. On ollut käsittämättömän vaikeaa oppia pois selkärankaan ujuttautuneesta tavasta tehdä asiat tietyllä tavalla (ja tahdilla). Opettelen vielä kolmen vuoden täällä asumisen jälkeen hitaamman tahdin löytämistä syksyihin, jotain sellaista, joka menisi samaan tahtiin puissa vaihtuvien värien kanssa.
Kahvitauko puutarhassa - syksytunnelmointia parhaimmillaan
Omenasato on ollut tänä vuonna valtava
Olen huomannut, että täällä jos missään on mahdollisuus tehdä elämästään juuri sen näköistä, kuin haluaa. Normaaliin arkeen voi ujuttaa asioita, jotka onnistuvat vain saarella: aamukahvit laiturilla syksyisen merisumun leijuessa veden päällä tai päivittäisen iltapulahduksen lisääminen rutiineihin. Ja juuri tässä piilee saaressa asumisen magia, jos vain osaa tarttua siihen; ripaus lomilla koettua taikaa keskellä arkikiireitä.
Tervetuloa siis lukemaan kuukausittaisia ajatuksia elämästä Korppoossa, ympäri vuoden! Blogi on ollut hetken hiljaiselolla, mutta käynnistelee täällä minun saarelta oppimieni kokemusten, kommellusten, ajatusten, sekä muiden korppoolaisten kirjoitusten myötä. Toivomme, että raottamalla verhoa arjen edestä ja vuodenkierron edetessä, yhä useampi löytäisi tiensä tänne, kenties pysyvästi.
