Teksti: Ida-Kajsa Johansson | Kuva: Aarón Blanco Tejedor
Syyskuussa Paraisten kaupunki, Biosfäärialue etunenässä, käynnisti kahluuhankkeen Nauvon, Korppoon, Houtskarin ja Iniön pääsaarilla. Kökarista alkunsa saanut asuttavuusmenetelmä on myöhemmin kehittynyt Åbo Akademin yliopiston saaristoinstituutin toimesta, ja se on sittemmin levinnyt eri saaristoalueille. Muun muassa Västanfjärdissä, Sottungassa, Kumlingessa, Pellinkissa ja Emsalössä on tähän mennessä tehty niin sanottuja asuttavuusanalyysejä. Menetelmästä ollaan kiinnostuneita myös Suomen ulkopuolisissa saaristoissa. Mutta miksi tehdä tällainen analyysi? Esitän kysymyksen hankepäällikköön Robin Reuter ja projektityöntekijälle Julia Ajanko jotka ovat palkattu koordinoimaan asuttavuusanalyysejä eri saarilla.
Robin: Kökarin ensimmäinen tarkoitus oli tutkia saaren kestävyyttä, mutta pian he huomasivat, että saari kohtaa maantieteellisen sijaintinsa vuoksi erilaisia haasteita kuin kaupunki, kuten saavutettavuus ja jatkuva väestökato. Tämä johti heidät tutkimukseen, jossa keskityttiin saaren kuplivuuteen, eli tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli tunnistaa, mikä tekee saaresta enemmän tai vähemmän kuplivan. Jotta yhteisö voisi saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet, sen on ennen kaikkea oltava elinkelpoinen.
Julia: ”Olemme keskustelleet Robinin kanssa siitä, että ehkä meidän ei pitäisi kutsua käsitettä analyysiksi vaan pikemminkin välineeksi tai menetelmäksi kerätä tietoja myös sellaisista asioista, jotka eivät näy virallisissa tilastoissa”, Ajanko lisää. - ”Tämän menetelmän avulla voimme paketoida paikallista tietoa useilta eri alueilta ja nähdä asioita, joita ei ole ennen nähty. Itse luvut eivät suoraan kerro, kuinka kupliva paikka on, mutta tätä tietopakettia voidaan sitten käyttää tukena ja lähtökohtana jatkoanalyyseille sekä toimenpiteille ja saaristoyhteisömme kehittämiselle.
Asuttavuusanalyysi tai työkalu, kuten sitä voisi kutsua, koostuu seitsemästä osa-alueesta, jotka ovat: 1) paikkakunnan identiteetti, 2) ekosysteemit, 3) makea vesi, 4) energia, 5) paikallistalous, 6) julkiset palvelut ja 7) terveet ihmiset. Kukin osa-alue voidaan yhdistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, ja kullakin osa-alueella mitataan erilaisia indikaattoreita, kuten väestönkasvua, ikäjakaumaa, vesivaroja, energiankulutusta, terveyttä ja elinkustannuksia, muutamia mainitakseni. Kaikkiaan mitataan 45 indikaattoria, ja kullekin indikaattorille annetaan arvo 1-4.
Robin: Työn tuloksena syntyvä kokonaiskuva omasta paikallisyhteisöstämme toimii erittäin hyvänä pohjana elinympäristömme jatkoanalyysille”, Reuter sanoo ja jatkaa: ”Oman elinympäristön jatkuva analyysi on ehkä projektin pitkän aikavälin tavoite, eli jatkuva pohdinta niistä aiheista, joita työkalu käsittelee.
Suuri osa hankkeen työstä on siis lukujen tuottamista sellaisista asioista, joista ei ole virallisia tilastoja, ja tässä paikallisilla ihmisillä on hyvin tärkeä rooli.
Julia: ”Tämän työkalun ovat kehittäneet saarelaiset saarelaisille, ja paikallisyhteisöllä on hyvin keskeinen rooli tietojen keräämisessä”, Ajanko sanoo. - ”Paikalliset olosuhteet eivät aina näy virallisissa tilastoissa, mutta ruohonjuuritason kansalaistieteen avulla voimme kuvata saariyhteisöjämme paljon paremmin”, hän korostaa.
Hankkeen tavoitteena on saada käsitys saarten nykytilanteesta. Toiveena on, että jos saamme parempia paikallisia tilastoja vedenkäytöstä, energiankulutuksesta, elinkustannuksista, saavutettavuudesta, saarella asuvista ihmisistä jne., se voi tukea päätöksentekoa.
Robin: Se on tapa, jolla paikallisyhteisö voi osallistua demokraattisiin prosesseihin auttamalla luomaan päätöksenteossa tarvittavaa tietopohjaa”, Reuter sanoo.
Miten tietojen kerääminen käytännössä toimii? Kuka sitä tekee?
Robin: Suurimmaksi osaksi saarelaiset itse tekevät tämän, koska meidän on päästävä käsiksi heidän sisäiseen tietämykseensä, jotta saamme oikeat tiedot”, Reuter sanoo. - ”Mutta on joitakin poikkeuksia, joissa meidän projektityöntekijöiden on helpompi saada tietoa.
Julia: Käytännössä olemme kutsuneet paikallisia ihmisiä suuriin kokouksiin Iniössä, Houtskärissä, Korppoossa ja Nauvossa, joissa kerroimme heille hankkeesta. Tapaamisen jälkeen on perustettu työryhmiä, jotka jatkavat työskentelyä asuttavuus-menetelmällä. Tällä hetkellä he työskentelevät osan 1, paikan identiteetin, parissa. Työryhmät toivottavat kuitenkin koko ajan uusia osallistujia tervetulleiksi, voit hypätä mukaan prosessiin koko projektin ajan. On tärkeää, että työtä jaetaan ja saadaan panosta monelta ihmiseltä, Ajanko sanoo.
Reuterin ja Ajankon tehtävänä ei siis ole ensisijaisesti tuottaa tietoja, vaan olla käytettävissä ja auttaa paikallisia ryhmiä edistymään tutkimuksissaan. Tutkimukset tehdään vapaaehtoisvoimin, ja paikallisilla järjestöillä ja niiden verkostoilla on tärkeä rooli. Prosessin sujuvoittamiseksi hanke tarjoaa myös pienen taloudellisen avustuksen, jonka avulla kullakin alueella voidaan palkata niin sanottu ”saarivalmentaja”, jonka tehtävänä on toimia paikallisena koordinaattorina.
Robin: ”Meidän tehtävämme ei ole johtaa hanketta, vaan jäsentää työtä ja helpottaa, mutta ennen kaikkea meidän on oltava herkkiä sille, miten ryhmä haluaa työskennellä. Meidän tehtävämme on varmistaa, että prosessi sujuu mahdollisimman sujuvasti”, Reuter sanoo.
Miten hanke on tähän mennessä otettu vastaan saarilla?
Robin: Vastaanotto on ollut melko hyvä, mutta ihmisten alkuun pääseminen vie aikaa, ja se on ihan hyvä asia. Joillakin saarilla paikalliset ovat ehkä olleet innokkaampia kuin toisilla, mutta nyt meillä on kaikilla alueilla työryhmiä, jotka ovat aloittaneet työnsä”, Reuter sanoo.
Julia: Paikallisella osallistumisella on melkoinen vaikutus siihen, miten työskentelet. Esimerkiksi se, onko edustajia sekä pääsaarelta että pienemmiltä saarilta ja kuinka monta ihmistä on mukana. ”Olisi hyvä, että maantieteellinen jakauma olisi hyvä ja että useampi saarelainen, myös ulkosaarilta, tulisi mukaan hankkeeseen”, Ajanko sanoo.
Jos tarkastellaan vanhoja kunnallisia rajoja, niin pääsaarille kuuluu useita pienempiä saaria, kuten esimerkiksi ulkosaaria tai Norrskata Korppoosta. Miten niihin suhtaudutaan?
Robin: Tällä hetkellä ryhmät työskentelevät vanhojen kunnallisten rajojen mukaan, ja silloin mukaan otetaan kaikki saaret, jotka kuuluivat entisiin kuntiin. Projektin puitteissa meillä ei ole mahdollisuutta tarkastella kaikkia saaria erikseen, mutta yritämme tuoda esiin alueiden sisäisiä eroja mahdollisimman hyvin, muun muassa sisä- ja ulkosaariston välistä eroa.
Projektin kesto on syyskuusta 2024 joulukuuhun 2025, ja tuona aikana paikallisten työryhmien on kerättävä tietoa kaikista seitsemästä osa-alueesta. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen?
Julia: Toivon, että saaristoyhteisömme jatkavat näiden tietojen syvällistä ja monipuolista analysointia. Ehkä tämä voisi olla jotain Pargas kaupungin saaristovaliokunnalle yhdessä saarelaisten kanssa? Toivon myös, että nämä tietopaketit auttavat meitä näkemään vahvuutemme, ei vain heikkoutemme, ja käyttämään niitä luodaksemme tulevaisuudessa entistä elinvoimaisempia saaristoyhteisöjä, sanoo Ajanko
Robin: Toivon, että tämä toimii kipinänä aktiivisemmalle yhteiskunnalliselle keskustelulle, jossa saamme yhteisen pohjan kohdata ja käydä keskustelua yhteiskunnastamme, päättää Reuter.
