Teksti: Ida-Kajsa Johansson | Kuva: Peter Mustelin | Julkaisussa Korpo Bladet N92, tammikuu 2025.
Klas Mattsonin suku on asunut Jurmossa jo aikojen alusta. Tai ainakin siitä pitäen kun Kustaa Vaasa kertomusten mukaan antoi käskyn polttaa koko saaren 1500-luvulla ja uusi asutus saapui Jurmoon. Klasin juuret ovat siis ankkuroituneet syvälle Jurmon moreeniin, niin syvälle kuin hänen kaipuunsa kotiin oli valtava hänen opiskellessaan toisella seudulla.
Klas syntyi v. 1977 Jurmolla, ja varttui sekä perheen että koko saaren ainoana lapsena. Hänen isänsä Per, paremmin tunnettu ”Jurmon Perinä”, oli itse syntynyt ja varttunut Jurmossa, ja hänen äitinsä Pirjo Kantola tuli Rymättylästä.Klas kertoo, että kun hänen vanhempansa tapasivat 1970-luvun alussa, hänen isänsä ei osannut yhtään suomea eikä äitinsä ruotsia.
- En tosiaan tiedä miten he kommunikoivat. Siinä oli kyllä toisia voimia, jotka vetivät heidät yhteen, naureskelee Klas.
Millaista oli elämä Jurmossa sinun lapsuudessasi?
-Yhdessä vaiheessa meitä oli saarella vain kolme asukasta. Äitini, isäni ja minä. Kun saarelle vedettiin sähkö v. 1996 alkoi Jurmo kukoistaa ja useampi henkilö muutti saarelle. Sitä ennen meillä oli generaattori joka käytti lamppuja, TV:tä ja jääkaappia, mutta enempään se ei riittänyt.
Kerropa lapsuudestasi ja varttumisestasi saarella. Tunsitko itsesi koskaan yksinäiseksi saaren ainoana lapsena?
— En muista tunteneeni itseäni yksinäiseksi tai että olisin kärsinyt siitä, enhän tuntenut mitään muuta. Kesäisin Jurmossa oli muita ihmisiä ja lapsiakin, ja silloin leikin heidän kanssaan. Olihan sitten hieman haikeaa kun kesä loppui ja lapset matkustivat kotiin, mutta parin päivän kuluttua taas tottui siihen. Uskoisin, että eristyneisyys opetti minua keksimään omat leikkini ja olla luovampi ja itse löytää ratkaisut ongelmiin. Se kyky on auttanut minua paljon elämässäni, joten näen myönteisenä, että olen oppinut sen lapsena. On arvokasta että voi pitää itsestään huolta kun elää saaressa, mutta myös muutenkin.
Eristyneisyys sai äkkilopun kun oli aika aloittaa koulunkäynti. Vaihto-ehtoina oli käydä koulua Korppoossa tai Utössä. Klasin vanhempien mielestä Korppoo oli parempi vaihtoehto, ja niin Klas joutui 6-vuotiaana jättämään kotinsa aloittaakseen koulunkäynnin Korppoossa.
— Oli kyllä aika kauheaa, että oli pakko muuttaa kotoa pois niin nuorena! Koulun aikana asuin erään tädin luona, joka oli perheen tuttava. Minä en tuntenut häntä ennestään, joten kaikki oli vierasta ja outoa. Koulussa olin hyvin ujo ja kaikki toiset lapsethan tunsivat toisensa jo ennestään, niin se teki asian vieläkin vaikeammaksi. Kyllähän siihen lopuksi tottui, mutta itse olen pitänyt huolen ettei minun lapseni tarvitse kokea samaa, joten he ovat käyneet koulua Utössä ja tulleet kotiin joka päivä koulukuljetuksella.
Klas kertoo, että hänellä oli jatkuva koti-ikävä koulun aikana ja eikä halunnut mitään muuta kuin palata Jurmoon. Peruskoulun jälkeen hän jatkoi metallialan linjalla Paraisten ammattikoulussa, jossa hän sai tittelin ”tuotantotekninen mekaanikko”.
— Isäni sairastui kun vielä opiskelin Paraisilla ja ymmärsin, että minun piti palata kotiin ja auttaa äitiäni maatilan hoidossa. Hän oli isäni omaishoitaja ja hänellä oli vaikeuksia pärjätä kaikessa itse. Kun isä sairastui, meillä ei vielä ollut juoksevaa vettä tai muita mukavuuksia. Korppoon kunta auttoi myöhemmin asentamalla vedet ja suihkun.
Miten sähkön käyttöönotto muutti elämäänne saarella, aivan konkreettisesti?
— Elämä tuli monella tavalla helpommaksi ja mukavammaksi. Paitsi juoksevaa vettä, saatoimme myös käyttää monia koneita jotka tarvitsivat paljon sähköä. Vieras-venesatamassamme pystyimme käyttämään pakastimia ja myymään jäätelöä, sekä asentamaan sähkösaunan veneilijöille. Rakentaminen saarella helpottui myöskin paljon kun voimme käyttää erilaisia koneita. Paraisten ammattikoulussa opin hitsaamaan, ja sitä ei voinut ennen tehdä Jurmossa.
Elämä saaristossa on muuttunut paljon viidessäkymmenessä vuodessa. Ennen aikaan asukkaat saivat elantonsa enimmäkseen maanviljelystä ja kalastuksesta. Tänään turismi on saariston elinehto. Puhutaan paljon sesongin pidentämisestä ja miten saisi turistit tulemaan vuoden ympäriinsä, sen sijaan, että tulevat vain neljäksi viikoksi kesällä. Jurmolla olette onnistuneet siinä, ja mökkisi ovat erittäin suosittuja vuoden ympäriinsä. Miten se tapahtui?
— Täällä on varmasti erityinen luonto, joka houkuttelee ihmisiä tulemaan tänne. Olen lukenut vanhoja lehtiartikkeleita 1920- ja 30-luvuilla oli kyse turistimatkoista Jurmoon. Kun 1970-luvulla yhä useammat ihmiset alkoivat omistaa huviveneitä, matkailuelinkeino lähti kunnolla käyntiin, ja saareen avattiin vierassatama. Siitä lähtien se on vain kasvanut, ja kun saareen tuli lautta, myös lomailijat alkoivat löytää tiensä tänne.
Sinulla on neljä mökkiä, joita vuokraat vuoden ympäriinsä. Ne ovat hyvin yksinkertaisia, ilman nykyajan mukavuuksia kuten juokseva vesi tai sisävessa. Tyytyvätkö vierailijat tällaiseen yksinkertaiseen asumiseen vai odottavatko he enemmän mukavuuksia?
— Olemme tietoisesti valinneet sen, että mökit ovat mahdollisimman yksinkertaisia. Täällä luonto on se vetonaula, ja nauttiakseen siitä on tarpeeksi, että on katto pään päällä. Elää yksinkertaisesti ja tuoda vedet kaivosta ja kantaa polttopuita on erään-laista terapiaa. Se on osa saaren elämyksistä. On tilaa ja aikaa tavata itsesi. 80% vierailijoistamme ovat jo olleet täällä ennen, joten he tietävät mihin tulevat. Jos rakentaa palatsin, se on sekä kallis rakentaa että kallis ylläpitää.
Onko suuri määrä turisteja saarella pitkällä tähtäimellä kestävää? Etkö väsy siihen, että koko ajan täällä on turisteja, jotka kuljeskelevat saarella ja kotisi lähipiirissä?
— Ei suinkaan, on vain hauskaa kun ihmisiä tulee. Se tuo saarelle elämää, niin että näen sen vain myönteisenä. Kestävyydestä puhuen niin vain vessojen jätteet ovat ongelmallisia, mutta olemme hakemassa siihenkin ratkaisua. Toinen ongelmallinen asia on kun turistit alkavat rakentaa kaikenlaisia muotoja kivistä, kuten esim. pyramideja, sydämiä tai labyrintteja. He ehkä ajattelevat, että he ovat ainoat jotka tekevät niitä, mutta kun tulee kymmeniätuhansia matkailijoita vuodessa ja useimmat alkavat rakennella sellaisia niin pian saari on täynnä erilaisia kivirakennelmia. Luonnon pitäisi pysyä sellaisenaan.
Mikä on parasta Jurmossa asumisessa?
— Minulle se kyllä on vapaus päättää omasta elämästäni ja omasta ajastani. Voin nukkua pitkään kun haluan ja työskennellä kun haluan. Kunhan työ tulee tehtyä, ei ole väliä koska sen tekee. Minulla on tapana sanoa, että täällä on aina töissä ja aina lomalla. Se on elämäntapa, jossa ei ole rajaa vapaa-ajan ja työn välillä.
Kerroit edellä, että matkailijat tulevat tänne saadakseen tilaa ja aikaa ja tavatakseen itsensä. Päteekö tämä myös sinuun? Oletko tavannut itsesi Jurmossa?
— Ehkä liikaakin (nauraen). Minulla on paljon filosofisia ajatuksia, mutta en tiedä paljonko siitä on minun persoonallisuuttani ja paljonko siitä on tullut saaressa asumisesta. Viime aikoina olen ajatellut paljon kulttuurivallankumousta ja miten datayhteydet ja teknologia ovat muuttaneet ihmisen elämää. Ehkä tarkoituksena on, että käytämme planeettamme resursseja päästäksemme täältä pois jonakin päivänä. Eihän aurinkokaan pala ikuisesti. Planeetastamme tulee asumiskelvoton, riippumatta siitä mitä teemme, joten ehkä kumminkin olemme oikealla tiellä luoma-ssamme teknologiaa jota tarvitaan täältä lähtemiseen. Kirjailija Esko Valtaoja on kirjoittanut kirjan ”Kotona maailmankaikkeudessa” ja käsittelee siinä biologista evoluutiota ja miten vastasyntynyt planeetta oikeissa olosuhteissa luo elämää ja suosii mutkikkaampia elämänmuotoja luonnollisen valinnan kautta.
Internetistä puhuaksemme, miten on internet muuttanut elämää Jurmossa?
— Elisa pystytti viime aikoina maston Jurmoon, joten nyt meillä on 5G-yhteys, joka antaa meille niin hyvän yhteyden, että voimme käyttää sekä erilaisia suoratoistopalveluja että nähdä ohjelmia ”live stream”. Ihmiset voivat myös tulla tänne etätöihin jos niin haluavat. Internet on myös tehnyt kaiken saatavammaksi. Ennen piti matkustaa Turkuun, jos tarvitsi jotain. Nyt voi tilata yhdellä klikkauksella ja saada sen yhteysaluksen kautta.
Tällä hetkellä saaressa asuu ympärivuotisesti kahdeksan henkeä, ja monet osa-aika-asukkaista tulevat tänne pyhinä. Miten toimii sosiaalinen elämä Jurmossa? Onko täällä aktiivista kyläelämää, vai pitäytyykö jokainen itsekseen?
— Ennen muinoin tehtiin ehkä useampia asioita yhdessä. Nykyään tavataan enimmäkseen kun yhteysalus saapuu ja vaihdetaan pari sanaa laiturilla. Kyllähän joskus mennään kylälle ja koputetaan naapurin ovelle, mutta harvemmin nykyään.
Sinähän tietenkin olet tottunut elämään Jurmossa ilman että ympärilläsi on paljon ihmisiä, mutta saatatko kuitenkin joskus tuntea itsesi yksinäiseksi saarella?
— Olen ajatellut sitä paljonkin. Uskon, että olemme täällä vähemmän yksinäisiä kuin kaupungissa asuvat. Kaupungeissa sinulla voi olla miljoonia ihmisiä ympärilläsi, ilman että sinulla on kontaktia yhteenkään tai ilman että tervehdit ketään. Täällä ehkä tapaa jonkun tuntemattoman mutta kuitenkin aina tervehditään ja vaihdetaan pari sanaa ilman että se on merkillistä. Täällä on helppoa saada yhteys ihmisiin. Jos kaupungissa puhut tuntemattoman kanssa, sinut heti leimataan hulluksi.
Mitkä ovat suurimmat haasteet asua pienellä saarella meren keskellä?
— - Nykyään tosin asumme täällä aika mukavasti ja meillä on kaikki mitä tarvitsemme, mutta tietenkin meidän pitää suunnitella ostoksemme tarkasti. Jos yhtäkkiä havaitsee olevansa ilman jotain, ei voi heti mennä kauppaan hakemaan sitä. Saamme kyllä ruokaostoksemme lähetettyä kaksi kertaa viikossa yhteysaluksella Nauvon ja Korppoon K-kaupoista, joten se on yksinkertaista ja helppoa.
Viime vuosina ilmat saaristossa ovat olleet myrskyisempiä. Onko se vaikuttanut yhteysaluksen liikenteeseen tänne saaren?
— Ei toistaiseksi. Syksyllä oli melkein hirmumyrsky, mutta silti yhteysalus tuli maihin. Sillä oli hyvä kippari. Ei tapahdu montakaan kertaa vuodessa, ettei laiva tulisi maihin.
Sinulla on kaksi lasta, 12- ja 14-vuotias. Mitä ajattelet heidän tulevaisuudensuunnitelmistaan Jurmossa? Sinä itse kaipasit kovasti kotiin saarelle kun olit lapsi, mutta mitä luulet heidän ajattelevan Jurmossa asumisesta aikuisina?
— Liian aikaista sanoa siitä mitään. Lapsethan ovat mielellään kotona turvallisessa ja tutussa ympäristössä, mutta varttuessa saattaa tulla toisiin ajatuksiin. Emil on nyt toista vuotta yläluokilla Korppoossa ja Isa on vielä Utön koulussa. Uskon, että heidän täytyy ensin kokea vapautensa meistä vanhemmistaan ja saada hieman enemmän kokemuksia voidakseen tietää mitä haluavat tulevaisuudeltaan. Yleisesti ottaen en usko että meidän vanhempien pitäisi huolehtia niin paljon lapsistamme. He tietävät kyllä mitä haluavat tehdä elämällään.
Miten lapsesi ovat kokeneet varttumisensa Jurmossa? Ovatko he kaivanneet tovereita? Sinulle oli positiivinen kokemus olla yksiksesi, mutta ovatko he seuranneet jälkiäsi?
— Nykyään kaikilla lapsilla kaikkialla on samat ”ongelmat” älypuhelimien ja tablettien kanssa, ja pitää melkein pakottaa heidät ulos leikkimään. Mutta olen ajatellut, että ehkä se on evoluution tarkoitus. Kulttuurin kehitys luo erilaisia asioita jotta ihmiskunta edistyisi. Nyt se näyttää olevan tietokoneet ja bitit. Mihin se sitten johtaa pitkällä tähtäimellä, tulemme näkemään.
Puhuimme aikaisemmin valmiudesta ja miten tärkeää on pärjätä itsekseen kun asuu saarella. Etkö ole levoton että taidot häviävät kun teknologia valtaa yhä enemmän alueita?
— Yritän kyllä opettaa lapsiani, mutta he evät ole kovinkaan kiinnostuneita. Ehkä sinä päivänä, kun vesi ei enää tule hanasta, löytyy enemmän motivaatiota. Nykyinen yhteiskunta on kyllä aika haavoittuva kun ajattelee, miten riippuvaisia olemme sähköstä ja datasta. Pitäisi opettaa enemmän käytännöllisiä elämäntaitoja.
Mitä yleensä ajattelet Jurmon tulevaisuudesta?
— Näen kyllä tulevaisuuden valoisena. Niin kauan kun meillä on ilmainen yhteysalusliikenne, uskon turistien vielä tulevan tänne.
Olet kalastanut presidentin jouluhauen viime pari vuosina. Sinulla on erityinen keino kalastaa haukia. Kerrothan siitä.
— Kahlaan ulos kuivapuku päällä ja minulla on mukanani verkko, joka on kelluvassa muovilaatikossa. Sitten asetan verkon veteen suoraan muovilaatikosta ja jätän yöksi. On helppoa ja kätevää kalastaa sillä lailla.
Kalastatko muuten paljon?
— Ei, kyllä harvemmin. Mutta onhan hyvä lähteä kalaan ja pyydystää jotain verkkoon. Ennen kalastettiin paljon kampelaa, mutten tiedä miksi on niin vähän kampelaa nykyisin. Täällä on puhdas hiekkapohja ja paljon simpukoita, joten luulisi, että täällä olisi hyvät edellytykset kampeloille elää ja syödä.
Onko sinulla tervehdyksiä Visit Korppoon lukijoille?
— Tervetuloa Jurmoon! Korppoo on ehkä liian lähellä Jurmoa vierailua varten, mutta jos vain on aikaa ja mahdollisuuksia, voi nousta Utön laivaan Pärnäisissa ja tulla tänne päiväretkelle. On aina hauska tavata korppoolaisia ja jutella ihan kasvotusten.
