Helmikuun toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 2022 kello 22:32 olen ladannut l\u00e4pp\u00e4rilleni netist\u00e4 vanhan mustavalkoisen valokuvan, jossa poseeraa perhe talon edess\u00e4. Kuvatekstiss\u00e4 lukee: \u201cAdolf \u00d6hman med fr.v. dottern Amanda Mathilda, sv\u00e4rdottern Julia Adelina Wilhelmina, hustrun Amanda Carolina och sondottern Sylvi Adele \u00d6hman\u201d. Muistan vain innostuneena n\u00e4ytt\u00e4neeni kuvaa tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4lleni Elinalle vaikka en tiennyt kuvan henkil\u00f6ist\u00e4 tai kuvauspaikasta mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Samana aamuna kiinteist\u00f6v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 oli mailannut meille: \u201cHei, t\u00e4m\u00e4 vanha saaristolaistila Lohmissa on meill\u00e4 myynniss\u00e4. Kerron mielell\u00e4ni lis\u00e4\u00e4, jos kiinnostuitte.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kyll\u00e4 kiinnostuimme. Tuo vanha valokuva oli l\u00f6ytynyt kun googlailimme innostuneena ett\u00e4 mik\u00e4 ihmeen Lohm?<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n on 17. maaliskuuta 2025. Kirjoitan t\u00e4t\u00e4 teksti\u00e4 Lohmin Norrstrandissa. Sill\u00e4 samalla saaristolaistilalla josta kiinnostuimme.<\/p>\n\n\n\n
Sittemmin olen kaivanut monista l\u00e4hteist\u00e4 paljon lis\u00e4\u00e4 Lohmiin liittyv\u00e4\u00e4. Sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyneist\u00e4 pienist\u00e4 ja suurista el\u00e4m\u00e4nhetkien kuvauksista on alkanut piirty\u00e4 syvemp\u00e4\u00e4 kuvaa ihmist\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 saarella. Isoin yll\u00e4tys ei ole ollut mit\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt, vaan se millainen tunne minussa on syntynyt. Kulostaa melkein hassulta sanoa, mutta koen juurtuvani t\u00e4nne aina hieman lis\u00e4\u00e4, kun ymm\u00e4rrykseni lohmilaisten historiasta lis\u00e4\u00e4ntyy. Pid\u00e4n tuosta tunteesta.<\/p>\n\n\n\n
Palataan tuohon vanhaan valokuvaan. Kuvassa oleva parrakas mies on vanhempi luotsi Adolf \u00d6hman. H\u00e4nen takanaan on tyt\u00e4r Amanda Mathilda. Tai Tilda, kuten h\u00e4nt\u00e4 kutsutaan. Kirkonkirjojen mukaan Tilda syntyi 24. Kes\u00e4kuuta 1869. Kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin h\u00e4net kastettiin Korppoon kirkossa. Kirkkoherra Herman Gabriel von Bonsdorff on s\u00e4ntillisesti kirjannut yl\u00f6s my\u00f6s Tildan kummit: Luotsi Carl Henriksson ja vaimonsa Elmira Albertina, Lohmin Norrg\u00e5rdista. Ja kuuden vuoden kuluttua 2. helmikuuta 1875, l\u00e4hes p\u00e4iv\u00e4lleen sata vuotta ennen minun syntym\u00e4\u00e4ni, t\u00e4m\u00e4 samainen Carl tekee torpparisopimuksen isoveljens\u00e4 Michelin kanssa Norrg\u00e5rdin torpasta, Norrstrandista. T\u00e4st\u00e4 samaisesta, jossa t\u00e4t\u00e4 teksti\u00e4 kirjoitan. Samaisessa paikassa, joka jo 1799 isojaon kartassa on merkitty Norrstrand palstaksi. Samalla Lohmin saarella jossa 1638 tienoilla oli kestikievari, josta palan halusta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 tietoa!<\/p>\n\n\n\n
\nIsoin yll\u00e4tys ei ole ollut mit\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt, vaan se millainen tunne minussa on syntynyt. Kulostaa melkein hassulta sanoa, mutta koen juurtuvani t\u00e4nne aina hieman lis\u00e4\u00e4, kun ymm\u00e4rrykseni lohmilaisten historiasta lis\u00e4\u00e4ntyy. Pid\u00e4n tuosta tunteesta.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n
Mutta palataan Tildaan ja hyp\u00e4t\u00e4\u00e4n vuoteen 1884. Nyt 15-vuotias Tilda on rippikoulussa ja k\u00e4y kirjeenvaihtoa isoveljens\u00e4, Tituksen kanssa. Titus Gottfrid \u00d6hman on l\u00e4hes p\u00e4iv\u00e4lleen seitsem\u00e4n vuotta Tildaa vanhempi, 22-vuotias nuori mies, kaukana maailman merill\u00e4 kerrytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kokemusta.<\/p>\n\n\n\n
Tildan ensimm\u00e4inen kirje Titukselle on p\u00e4iv\u00e4tty 13. tammikuuta 1884. Tilda aloittaa, hieman ontuvalla ruotsilla kirjoitetun, kirjeens\u00e4: \u201cUnohtumaton veli, Min\u00e4 tahdon nyt kirjoittaa muutaman rivin sinulle ja ilmoittaa sinulle, ett\u00e4 me kaikki el\u00e4mme. Ja olemme terveit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, mutta oletko sin\u00e4 elossa tai kuollut, sit\u00e4 emme tied\u00e4, mutta toivossa ett\u00e4 viel\u00e4 el\u00e4isit vaikka toisessa maanosassa, niin tahdon l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sinulle n\u00e4m\u00e4 rivit\u2026\u201d. Tilda kertoo kirjeess\u00e4\u00e4n viel\u00e4 mm. kuinka meri ei ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4ss\u00e4, eik\u00e4 edes lunta ole. Is\u00e4 ja vanhin veli Anselm ovat tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vahtivuorossa luotisasemalla, joka oli jo tuolloin siirretty Lohmista viereiselle Killingholmin saarelle. H\u00e4n kertoo my\u00f6s l\u00e4hett\u00e4neens\u00e4 edellisen vuoden syksyll\u00e4 Titukselle kirjeen Plymouthiin, mutta ei tiennyt oliko h\u00e4n sit\u00e4 koskaan saanut. Kirjeess\u00e4 kerrotaan my\u00f6s ett\u00e4 l\u00e4hitilan poika oli tullut hulluksi ja ett\u00e4 Korppoon uusi lukkari laulaa niin kovaa ett\u00e4 \u201cisotkin miehet h\u00e4mm\u00e4styv\u00e4t\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Titus my\u00f6s vastaa Tildalle satamista ymp\u00e4ri maailmaa. Kirjeit\u00e4 tulee mm. Burman Rangoonista, ja Hampurista. Kirjeiss\u00e4\u00e4n Titus kertoo purjehduksista Valparaisoon, Melbourneen, Lontooseen\u2026 Kokemusta karttuu kosolti nuorelle merimiehelle.<\/p>\n\n\n\n
Seuraavassa kirjeess\u00e4\u00e4n Titukselle, 20 syyskuuta 1884, Tilda kertoo surun murtamana, ett\u00e4 Johannes-veli on kuollut ja hautajaiset olivat olleet edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Johannes oli kuollut 19 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kest\u00e4neiden kipujen j\u00e4lkeen Ut\u00f6ss\u00e4. Tilda hakee lohtua suruunsa: \u201cmutta h\u00e4nen kaikki tuskat ovat nyt ohi. H\u00e4n on nyt siell\u00e4, miss\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 sairautta eik\u00e4 kipua ole, el\u00e4vien maassa Jumalan luona\u201d. Kirjeess\u00e4 kerrotaan viel\u00e4 kuinka arkkua olivat olleet kantamassa Skutgrundin Johannes, Norrg\u00e5rdin Petter, Norrstrandin Janne ja Theodor, Karbyn Janne, Brunsk\u00e4rin Edvard ja Oskar, sek\u00e4 Enikorven Johannes.<\/p>\n\n\n\n
Tildan ja Tituksen kirjeenvaihto jatkuu viel\u00e4 seuraavanakin vuonna. Titus kertoo mm. l\u00e4hett\u00e4neens\u00e4 kotiin 320 Saksan markkaa Ven\u00e4j\u00e4n konsulaatin kautta ja Tilda kertoo hein\u00e4kuussa kuinka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Lohmissa on hyvin kuuma , v\u00e4ell\u00e4 on kiire hein\u00e4nteossa, ja on melko kuiva kes\u00e4 ja huono hein\u00e4sato.<\/p>\n\n\n\n
Mutta palataan viel\u00e4 veljen kuolemaan. Arkukantajina mainittiin Norrstrandin Janne ja Theodor. Janne, eli Johannes, on vanhin Carlin ja Elmiran viidest\u00e4 lapsesta, Theodor toiseksi nuorin. Emma, kuuromykk\u00e4, toiseksi vanhin, Carl kolmanneksi vanhin. Nuorin on Michel, nimetty is\u00e4n isois\u00e4n mukaan. Tuolloin oli tapana ett\u00e4 tilan perii vanhin poika. <\/p>\n\n\n\n
Erin\u00e4isten sattumusten takia Norrstrandin kuitenkin perii sisaruksista nuorin, joulun tienoilla vuonna 1871 syntynyt Michel. H\u00e4nen nuoruudesta en ole viel\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt enemp\u00e4\u00e4 tietoa, mutta tied\u00e4n h\u00e4nen olleen my\u00f6hemmin Lohmin luotsiaseman vanhempi luotsi, joten on selv\u00e4\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4n on lapsesta saakka ollut is\u00e4ns\u00e4 ja veljiens\u00e4 Theodorin ja Carlin opissa luotsiasemalla. Sitten parikymppisen\u00e4 Michel tapaa kaksi kuukautta nuoremman Atlanta Charlotta Mattssonin ja parin h\u00e4it\u00e4 vietet\u00e4\u00e4nkin syksyll\u00e4 1893. Kolme vuotta my\u00f6hemmin heille syntyy esikoinen Eine Atlanta Conradia ja tammikuussa 1903 Ellen Adele. Sitten kohtaa taas suru. Ellen Adele kuolee vain kuukauden ik\u00e4isen\u00e4 kurkkum\u00e4t\u00e4\u00e4n. Is\u00e4 Carl l\u00e4htee talven l\u00e4pi Turkuun asti hakemaan arkkua. Kun h\u00e4n vihdoin palaa, toinenkin tytt\u00e4rist\u00e4 on kuollut samaan tautiin. Vaimo Atlanta on joutunut odottamaan miest\u00e4\u00e4n kahden kuolleen tytt\u00e4rens\u00e4 kanssa.<\/p>\n\n\n\n
El\u00e4m\u00e4 saaristossa ei ole pelkk\u00e4\u00e4 aurinkoa ja laineiden liplatusta. T\u00e4nne ei voi juurtua ilman ymm\u00e4rryst\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tummistakin s\u00e4vyist\u00e4. Kirjoittaisin mielell\u00e4ni lis\u00e4\u00e4 viel\u00e4 Lohmin el\u00e4m\u00e4st\u00e4, kuten ven\u00e4l\u00e4isten matruusien mereen heitt\u00e4mist\u00e4 leiv\u00e4nkannikoista, vuoden 1918 taisteluista ja kuusikymppisen Tituksen tekohampaista, mutta j\u00e4tet\u00e4\u00e4n nuo seuraavaan kertaan.<\/p>\n\n\n\n
En malta olla kuitenkaan kertomatta viel\u00e4 yht\u00e4 kaunista hetke\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 Norrstrandista: Nuori musiikinopettaja, s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 ja kansanmusiikkiperinteen ker\u00e4\u00e4j\u00e4, Greta Stenb\u00e4ck (my\u00f6hemmin Dahlstr\u00f6m) kiersi 1921-1923 Saaristomerell\u00e4 tutustuen saarelaisiin ja musiikkikulttuuriin. H\u00e4n vietti erityisen paljon aikaa Lohmissa, k\u00e4ytti siit\u00e4 nime\u00e4 hem. 26. elokuuta 1923 h\u00e4n kirjoittaa:
\u201cFru Sj\u00f6felt p\u00e5 Killingholmen har sjungit f\u00f6r mig igen, likas\u00e5 Vera i Norrg\u00e5rden. N\u00e4r jag passerade Atlantas stuga, blev jag inropad och bjuden p\u00e5 pannkaka med sylt. Atlantas stuga tar nog priset i snygghet. Hon t\u00e5l inte en fluga inom sina v\u00e4ggar. F\u00f6nstren \u00e4r f\u00f6rsedda med flugn\u00e4t. P\u00e5 den uppb\u00e4ddade s\u00e4ngen i den ena kammaren sitter tv\u00e5 dockor. De har tillh\u00f6rt hennes sm\u00e5 flickor, som d\u00f6tt i difteri f\u00f6r 20 \u00e5r sedan. Atlanta \u00e4r lots\u00e4nka ocks\u00e5 hon. Hennes d\u00f6vstumma sv\u00e4gerska bor hos henne. Hon har en m\u00e4rkv\u00e4rdig f\u00f6rm\u00e5ga b\u00e5de att f\u00f6rst\u00e5 och g\u00f6ra sig f\u00f6rst\u00e5dd.\u201d<\/p>\n\n\n\nVaikka tarinassa taas muistettiin suruakin, niin kun ajattelen 52- vuotiasta Atlantaa istumassa t\u00e4ss\u00e4 samassa talossa kuin min\u00e4 nyt, tarjoamassa pannukakkuja hillolla kolmekymppiselle Gretalle, niin minut valtaa hymy ja l\u00e4mp\u00f6. El\u00e4m\u00e4 jatkuu ja juurtuu t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Norrstrandissa!<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4hteet:<\/strong>
Herranen, G. (2013). Brev till och fr\u00e5n sk\u00e4rg\u00e5rden och v\u00e4rldshaven. Sk\u00e4rg\u00e5rd : tidskrift utgiven av sk\u00e4rg\u00e5rdsinstitutet vid \u00c5bo Akademi, 36(2), 50-54.
Michelsson, K. V. (1995). Lotsarnas Lohm. [K. V. Michelsson].
Forslin, A. (1968). Greta Dahlstr\u00f6m som f\u00e4ltforskare i Svenskfinland, 95.
Smulter, J., Sahlgren, K. A., & Korppoon kunta. (1994). Korpo genom tiderna: En historik. [Korpo kommun].
Korppoon kirkonkirjat, Kansallisarkisto.<\/p>\n\n\n\n<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Helmikuun toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 2022 kello 22:32 olen ladannut l\u00e4pp\u00e4rilleni netist\u00e4 vanhan mustavalkoisen valokuvan, jossa poseeraa perhe talon edess\u00e4. Kuvatekstiss\u00e4 lukee: \u201cAdolf \u00d6hman med fr.v. dottern Amanda Mathilda, sv\u00e4rdottern Julia Adelina Wilhelmina, hustrun Amanda Carolina och sondottern Sylvi Adele \u00d6hman\u201d. Muistan vain innostuneena n\u00e4ytt\u00e4neeni kuvaa tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4lleni Elinalle vaikka en tiennyt kuvan henkil\u00f6ist\u00e4 tai kuvauspaikasta mit\u00e4\u00e4n. Samana […]<\/p>\n","protected":false},"author":11,"featured_media":9263,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_seopress_titles_title":"","_seopress_titles_desc":"Isoin yll\u00e4tys ei ole ollut mit\u00e4 olen l\u00f6yt\u00e4nyt, vaan se millainen tunne minussa on syntynyt. Kulostaa melkein hassulta sanoa, mutta koen juurtuvani t\u00e4nne aina hieman lis\u00e4\u00e4, kun ymm\u00e4rrykseni lohmilaisten historiasta lis\u00e4\u00e4ntyy. Pid\u00e4n tuosta tunteesta.","_seopress_robots_index":"","_seopress_robots_follow":"","_seopress_robots_imageindex":"","_seopress_robots_snippet":"","_seopress_robots_primary_cat":"none","_seopress_robots_breadcrumbs":"","_seopress_robots_freeze_modified_date":"","_seopress_robots_custom_modified_date":"","_seopress_robots_canonical":"","_seopress_social_fb_title":"","_seopress_social_fb_desc":"","_seopress_social_fb_img":"","_seopress_social_fb_img_attachment_id":0,"_seopress_social_fb_img_width":0,"_seopress_social_fb_img_height":0,"_seopress_social_twitter_title":"","_seopress_social_twitter_desc":"","_seopress_social_twitter_img":"","_seopress_social_twitter_img_attachment_id":0,"_seopress_social_twitter_img_width":0,"_seopress_social_twitter_img_height":0,"_seopress_redirections_value":"","_seopress_redirections_enabled":"","_seopress_redirections_enabled_regex":"","_seopress_redirections_logged_status":"both","_seopress_redirections_param":"","_seopress_redirections_type":301,"_seopress_analysis_target_kw":"","uix_meta_title":"","uix_meta_description":"","uix_canonical_url":"","footnotes":""},"categories":[253],"tags":[277,280,278],"rightplace-folders":[],"class_list":["post-9260","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-livet-i-korpo","tag-manadens-rost","tag-samhalle","tag-samhorighet"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/visitkorppoo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9260","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/visitkorppoo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/visitkorppoo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/visitkorppoo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/11"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/visitkorppoo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9260"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/visitkorppoo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9260\/revisions"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/visitkorppoo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9263"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/visitkorppoo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9260"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/visitkorppoo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9260"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/visitkorppoo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9260"},{"taxonomy":"rightplace_folder","embeddable":true,"href":"https:\/\/visitkorppoo.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/rightplace-folders?post=9260"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}